Rhodesiankoirilla esiintyy olkanivelen osteokondroosia (OC) ja osteocondrosis dissecansia (OCD). Kyseessä on kasvuhäiriö, jossa rustonalainen luutuminen epäonnistuu. OC ja OCD ovat saman kasvuhäiriön eri asteita; OC lievempi ja OCD pidemmälle edennyt muoto, jossa rustopala on irronnut nivelpinnasta.
Hoitamattomana olkanivelen osteokondroosi aiheuttaa nivelrikkoa niveleen. Osteokondroosi voi ilmetä lähes missä tahansa nivelessä ja myös esimerkiksi selkänikamissa, mutta tämä sivu keskittyy vain olkanivelen osteokondroosiin.
Esiintyvyys
Virallinen olkanivelen osteokondroosilausunto on ollut Suomessa saatavilla vasta vuodesta 2019. Lausuntoja annettiin ensin Anu Lappalaisen ja Vilma Reunasen INCOC-palvelun kautta. Vuonna 2021 Kennelliitto aloitti olkanivelen osteokondroosin virallisten lausuntojen antamisen. Tammikuun 2023 loppuun saakka omistajilla on ollut mahdollisuus saada INCOCissa lausuttu tulos myös KoiraNetiin. Kaikki eivät mahdollisuutta hyödyntäneet, joten joidenkin ennen vuotta 2021 saadut lausunnot löytyvät vain INCOCin tietokannasta.
Rhodesiankoiraa voidaan rotuna pitää melko alttiina olkanivelen osteokondroosille. 31.5.2023 päivitetyn tilaston mukaan lähes 20% rhodesiankoirista on saanut jonkin muun tutkimustuloksen kuin terve. Huomioitavaa on, että tästä tilastosta puuttuu yhtä lukuunottamatta kaikki seurantajaksolla (11/2019-05/2023) OCD:n vuoksi operoidut yksilöt, sillä tietoa näiden osalta ei ole ilmoitettu Kennelliiton KoiraNetiin. Omassa tiedossani olevat tilastosta puuttuvat seurantajaksolla operoidut rhodesiankoirat nostavat sairaiden osuuden lähes 15%:iin. Tämä huomioiden tuloksen tulkinnanvarainen tai sairas saaneiden koirien osuus nousee jo 25%:iin. Joka neljäs rhodesiankoira siis sairastaa jonkinasteista olkanivelen osteokondroosia! Se on kuulkaa paljon se. Voidaankin ihan jo pelkkien tilastojen valossa todeta, että rhodesiankoirien luustoterveyden pahin peikko tässä hetkessä on olkanivelen osteokondroosi.
Tilastoon eivät päädy myöskään ne koirat, joiden osteokondroosimuutokset parantuvat spontaanisti ennen virallisia terveystutkimuksia. Tässä tilastossa mukana olevien koirien olkanivelet on kuvattu normaalin terveystutkimuksen yhteydessä, yleisimmin noin kahden vuoden iässä. Tilastoon on yhdistetty tulokset INCOCista ja Kennelliiton KoiraNetistä.
Olkanivelen osteokondroosin suuri esiintyvyys rodussa on tullut kasvattajille ja harrastajille yllätyksenä. Koirat ovat suurelta osin olleet oireettomia, eikä epäilyksiä sairaudesta ole ollut ennen virallisia terveystutkimuksia. Todennäköisesti kasvattajat ovat ennen virallisen kuvantamisen alkamista täysin tahattomasti käyttäneet myös olkanivelen osteokondroosia sairastavia oireettomia koiria jalostukseen, joka osaltaan vaikuttaa suureen esiintyvyyteen.
Lausuntomenettely
Suomessa olkanivelen osteokondroosin arvosteluasteikko on kolmiportainen; terve, tulkinnanvarainen, sairas. Lisäksi olkanivelen osteokondroosin vuoksi operoitu koira voi saada epävirallisen lausunnon operoitu. Epävirallisen lausunnon sairas saa myös koiralle, joka ei vielä täytä virallisen terveystutkimuksen ikärajaa. Kennelliitto tallentaa nämä lausunnot maksutta. Ohje epävirallisen lausunnon tilaamiseen löytyy Kennelliiton verkkosivuilta.
- OC terve (ei todettu osteokondroosimuutoksia): Olkaluun pään takareuna on muodoltaan pyöreä ja pinnaltaan tasainen.
- OC tulkinnanvarainen: Hyvin lievät tai epätyypilliset muutokset
- OC-sairas (todettu osteokondroosimuutoksia): Olkaluun pään takapinnassa näkyy tasaantuma tai röntgenharva alue
Tällä hetkellä virallisia olkanivelien osteokondroosilausuntoja rhodesiankoirille saa ainakin Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa, Saksassa ja Tsekeissä. Useissa maissa arviointi näyttää olevan kaksiportainen terve tai sairas.
Perinnöllisyys
Osteokondroosin periytymismekanismia ei vielä täysin tunneta. Alttiuden osteokondroosille oletetaan olevan perinnöllistä, mutta ympäristötekijöiden vaikutus on suuri. Merkittävimmät riskitekijät osteokondroosin syntymiselle ovat perinnöllinen alttius, anatomiset ominaisuudet, nopea kasvu, rasitus tai trauma ja runsaasti energiaa sisältävä ruokavalio (Lavikka 2016).
Rhodesiankoira on rotu, joka on suuren kokonsa ja nopean kasvunsa vuoksi keskivertosesseä riskialtiimpi kasvuhäiriöille. Riskitekijöitä voidaan kuitenkin jossain määrin hallita. Anatomiset ominaisuudet ja kasvunopeus ovat tekijöitä, joihin ei voida vaikuttaa pennun omistajan toimesta. Kasvuun liittyy kuitenkin myös paino, jonka hallinta on helppoa. Ylipaino altistaa kasvuhäiriöille, ja kasvavan rhodesiankoiran kuuluukin olla aina hoikassa kunnossa. Rasitus on toinen helposti säädeltävä riskitekijä. Milloin rasitusta sitten on liian vähän tai liikaa? Tähän ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Nivelet tarvitsevat terveeseen kehitykseen rasitusta eli liikettä, kun taas liika rasitus voi aiheuttaa kasvuhäiriön.
Henkilökohtainen näkemykseni rhodesiankoiran kasvukauden rasitukseen on melko liberaali; kasvava rhodesiankoira saa omaehtoisesti liikkua niin paljon kuin haluaa. Olennaista tässä on liikunnan omaehtoisuus, eli se määrä liikuntaa kuin koira itsenäisesti suorittaa ilman ulkoisia ärsykkeitä. Pentua ei saa päivä toisensa jälkeen uuvuttaa liikunnalla mukavaksi! Ulkoisia ärsykkeitä ovat esimerkiksi polkupyörän kanssa loittoneva perheenjäsen tai aikuiset kovavauhtiset koirat, joiden perässä pysyäkseen pennun tulee jatkuvasti ylisuorittaa. Kasvavaa rhodesiankoiraa ei siis koskaan tule juoksuttaa polkupyörän tai mönkijän perässä fyysisen rasituksen aikaansaamiseksi! Pentu voi kulkea mukana lenkeillä aikuisten kanssa, mutta tällöin rasituksen määrää tulee säätää lenkkien pituudella pennun ikään sopivaksi tai tarvittaessa ottaa pentu ajoittain hihnaan. Pennun tulisi myös liikkua mahdollisimman erilaisilla alustoilla. Pelkkä remmilenkkeily asvalttiviidakossa ei tarjoa ideaalia rasitusta nivelille, vaan säännöllisesti tulee suunnata myös luontoon kirmaamaan sammaltömpäreiden yli ja kiipeilemään kalliolle. Liikkuminen vapaana vaihtelevassa metsämaastossa on erinomaista liikuntaa, kunhan muistetaan pitää metsäretken kesto kohtuullisena.
Nuori rhodesiankoira saattaa olla hyvin aktiivinen ja kaivata paljon aktiviteettia ollakseen tyytyväinen. Aktivointiin kuuluu fyysisen aktivoinnin lisäksi erittäin olennaisena asiana aivojen aktivointi. Tähän kuuluu esimerkiksi kaikki kouluttaminen sekä erilaiset aktivointipelit. Erilaisia temppuvinkkejä on netti pullollaan eikä kenenkään tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Osana sosiaalistamisohjelmaa koiran kanssa kannattaa suunnata vierailulle paikalliseen lemmikkitarvikeliikkeeseen tai kauppakeskukseen. Oma suosikkini on rautakauppa, jossa käynkin kaikkien pentujeni kanssa sosiaalistamisen alkuvaiheessa.
Hälytyskellot
Osteokondroosin ensimmäinen merkki on ontuma, ja ontuman aiheuttaa aina kipu. Pennut ovat vauhdikkaita ja niillä on tapana kompuroida ja törmäillä leikin tiimellyksessä. Jos tällaisessa yhteydessä pentu ontuu päivän tai kaksi ei välttämättä vielä ole syytä huoleen. Ontuman toistuessa onkin sitten suunnattava heti eläinlääkäriin, vaikka ontuma häviäisi nopeasti. Itse suosittelen varaamaan suoraan ajan ortopediltä. Tämän kanssa ei tule viivytellä, sillä osteokondroosin kohdalla tikittää kello kiihtyvällä nopeudella. Mitä nopeammin päästään hoitamaan, sitä parempi on ennuste.
Olkanivelen osteokondroosiin viittaavia hälyttäviä merkkejä ovat satunnainen mutta toistuva ontuma, ontuman kiertäminen (onnuttava jalka vaihtuu) tai jatkuva ontuma. Ontuma voi yhtälailla ilmetä rasituksen kuin levonkin jälkeen. Ironista kyllä molemminpuolista olkanivelen osteokondroosia sairastava pentu ei välttämättä onnu lainkaan kivun ollessa yhtä voimakas molemmissa etujaloissa. Kasvuikäisen rhodesiankoiran ontumaa ei saa koskaan ohittaa olankohautuksella!
Diagnosointi, hoito, kuntoutus, ennuste
OC/OCD diagnosoidaan ontumatutkimuksella, joka sisältää yleensä kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvauksen. Useimmiten ortopedi voi tehdä päätöksen hoitomuodosta röntgentutkimuksen perusteella . Vaihtoehdot ovat konservatiivinen hoito tai operaatio. Mikäli kyseessä on rajatapaus tai nivelen tilasta halutaan saada parempi kuva ennen lopullista päätöstä hoitomuodosta voidaan tehdä esimerkiksi CT-kuvaus. Mikäli jo röntgen-kuvien perusteella päädytään operaatioon on CT-kuvaus käytännössä tarpeeton.
Konservatiivisessa hoitomuodossa koiraa ei operoida, ja se sopii vain koirille, jotka ovat oireettomia tai oireet ovat vähäisiä ja joiden olkanivelen muutokset ovat lieväasteiset. Liikuntaa ja energiansaantia rajoitetaan ja hoitoa tuetaan lääkehoidolla ja nivelravinteilla. Nivelen paranemista seurataan säännöllisillä kontrolleilla. Hoito kestää lyhimmilläänkin useita viikkoja.
Operaatioon päädytään silloin kun koira on selkeästi oireileva ja muutokset laajempia. Operaatiossa suoritettavat toimenpiteet riippuvat muutosten vakavuudesta ja päätöksen niistä tekee leikkaava ortopedi. Leikkauksen hinta on melko korkea. Hinnoissa on jonkin verran vaihtelua, mutta perushinta yhden nivelen leikkaukselle on 1 200 – 2 500 euroa. Mikäli samalla tähystetään myös toinen olkanivel tulee hintaa lisää noin 800 – 1500 euroa. Leikkauksen jälkeen kuluja tulee vielä kontrollikäynneistä ja kuntoutuksesta. Kokonaisuudessaan OCD:n hoito maksaa yleensä 2 500 -5 000 euroa. Hintaan vaikuttaa itse leikkauksen hinnan lisäksi tarvittavan kuntoutuksen laajuus ja pituus.
Operaatiosta toipuvan koiran kuntoutus on pitkäjänteistä työtä. Kuntoutuksen onnistuminen (tai epäonnistuminen!) määrittää operaation lopullisen lopputuloksen. Operoidun koiran koko perheen tulee sitoutua kuntoutukseen, jotta varmistetaan paras mahdollinen toipumisaika. Yleisesti ottaen olkanivelen osteokondroosin ennuste on hyvä, ja valtaosa koirista elää kuntoutusjakson jälkeen normaalia koiranelämää.
Hankalalta tuntuu, mutta miksi?
Osteokondroosi on melkoisen erikoinen veijari. Koira saattaa kasvukaudella sairastaa lievämuotoista olkanivelen osteokondroosia, mutta olla 2 vuoden iässä virallisten terveystutkimusten mukaan täysin terve. Lievä olkanivelen osteokondroosi saattaa siis parantua itsekseen osittain tai kokonaan. Itsekseen kokonaan parantunut koira on siis genotyypiltään sairas mutta fenotyypiltään terve. Tällainen yksilö periyttää olkanivelen osteokondroosille altistavia geenejä ihan samalla tavalla kuin leikkauspöydälle päätynyt vakavammasta muodosta kärsinyt lajitoverinsa. Itsekseen parantuneella koiralla saattaa olla jokin terveytymistä edesauttava tekijä perimässään, mutta todennäköisesti suurempi merkitys on suotuisilla ympäristötekijöillä. Yksi keino seuloa sairaat itsekseen parantuvat yksilöt esiin on koirien välikuvaaminen vähintään kerran kasvukauden aikana. Välikuvaaminen hyödyttää sekä yksilöä että jalostusta. Oireettoman sairaan yksilön hoito saadaan käyntiin jo ennen oireiden ilmenemistä ja jalostuksen näkökulmasta saadaan kiinni sairaat mutta oireettomat yksilöt. Mitään yksiselitteisesti oikeaa ikää välikuvaamiselle ei ole.
Osittain parantunut olkanivel voi saada tuloksen tulkinnanvarainen tai sairas, riippuen muutoksien laajuudesta. Tulkinnanvaraiseksi lausutaan myös olkanivel, jonka tilasta ei röntgenkuvasta saada täyttä varmuutta. Mikäli tällaisen lausunnon saaneen koiran olkanivelen todellinen tila halutaan selvittää on se mahdollista CT-kuvauksen avulla. CT-kuvaus on melko kallis, ja sen vuoksi niitä tehdään verrattain vähän. Helsingin Yliopistolla on parhaillaan käynnissä tutkimus, missä tutkitaan lausunnon tulkinnanvarainen saaneiden koirien olkaniveliä CT-tutkimuksella. Tavoitteena on saada ymmärrys siitä, että mikä tällaisen tulkinnanvaraiseksi lausutun nivelen todellinen tilanne on. Odotan suurella mielenkiinnolla tutkimuksen tuloksia!
Jalostuksellisesti olkanivelen osteokondroosi on haastava. Pelkkä yksittäisen koiran puhdas terveystutkimustulos ei riitä arvioitaessa yhdistelmän osteokondroosiriskiä. Yhdistelmiä suunniteltaessa huomioon tulisi ottaa tulevien vanhempien lisäksi näiden lähisukulaiset sekä mahdolliset aiemmat jälkeläiset. Kun rhodesiankoirissa olkanivelen osteokondroosin esiintyvyys on korkea, on täysin mahdotonta sulkea kaikkia sellaisia koiria jalostuksen ulkopuolelle, joiden lähisuvussa on sairautta esiintynyt. Mitään valmista sabluunaa jalostuspäätösten tekemiseen ei ole, vaan jokaisen kasvattajan tulee käyttää omaa harkintaansa ja olemassaolevaa tietoa jalostuspäätösten teossa. Viisautta on olla yhdistämättä kahta yksilöä, joiden lähisukulaisissa on esiintynyt olkanivelen osteokondroosia, eikä sairaita koiria saa käyttää. Ehdottoman tärkeää on pitää mielessä tosiasia, että tutkimaton koira ei ole oletusarvoisesti terve koira vaan statuksensa mukaisesti tutkimaton.
Mitä tahansa sairautta oireilevan koiran jalostuskäyttö on yksiselitteisesti kielletty, ja Kennelliitto asettaa olkanivelen osteokondroosin tutkimustuloksen sairas saaneet koirat automaattisesti jalostuskieltoon vuoden 2025 alusta. Horisontissa siintävä jalostuskielto ei saa olla kuvantamisen este. Henkilökohtaisesti toivon, että kasvattajat ja koiranomistajat jatkavat olkanivelien kuvantamista myös tulevaisuudessa tulevasta jalostuskiellosta huolimatta. Tutkittu tieto ja avoimmuus ovat ainoita keinoja kohti terveempää rotua! Jotta kasvattaja voi arvioida oman kasvatustyönsä onnistumista luustoterveyden näkökulmasta on äärettömän tärkeää tutkia koiria mahdollisimman laajasti eikä rajoittaa terveystutkimuksia vain potentiaalisiin jalostuskoiriin. Myös koko rodun todellinen terveydentila saadaan selville vain tutkimalla mahdollisimman iso osa koirista. Tutkittaessa ainoastaan potentiaaliset jalostuskoirat on sattumalla aivan liian suuri merkitys kokonaisuutta arvioitaessa.
Olkanivelen osteokondroosi ja PEVISA
Tätä sivua lukiessa monella on varmasti käynyt mielessä, että miksi olkanivelet eivät ole mukana rhodesiankoirien pakollisissa terveystutkimuksissa eli PEVISAssa jos niiden tilanne on huolestuttava. Nykyinen PEVISA tuli voimaan 1.1.2023, ja siitä päätettiin rotujärjestö Suomen Ridgeback-yhdistyksen jäsenkokouksessa vuoden 2021 lopussa. Yhdistyksen hallitus esitti jäsenkokoukselle kolmea vaihtoehtoista PEVISAa, joista yhdessä oli mukana myös olkanivelet. Lopullisessa äänestyksessä vastakkain olivat nyt voimassaoleva PEVISA (lonkat, kyynärät, LTV, SP, VA) ja olkaniveliin laajennettu malli. Nykyinen PEVISA voitti äänestyksen yhden äänen erolla. Tilanteessa, jossa rodun luustoterveyden tämän hetken suurin haaste on olkanivelien terveys, on melko paradoksaalista, että juuri tämä terveystutkimus jäi PEVISAn ulkopuolella. Vaikka valtaosa löydöksistä on lieviä ei se poista tosiasiaa, että kohdalle osuessaan OCD on koiralle erittäin kivulias ja toipuminen hidasta. Toistaiseksi myös olkaniveliä on onneksi kuvattu varsin aktiivisesti, sillä vuonna 2021 terveystutkituista rhodesiakoirista vain kahdeksalta jätettiin olkanivelet kuvaamatta. Kiitos kaikille kasvattajille ja koiranomistajille, jotka ovat myös olkanivelet kuvauttaneet!
Lukemista
Osteokondroosin etiologia koiralla – kirjallisuuskatsaus
Bordercollieiden osteokondroosi Suomessa
Herra Hyväntuuli: Lapa kipeänä
Herra Hyväntuuli: Diagnoosi
Herra Hyväntuuli: Leikkaus
Herra Hyväntuuli: Toistaiseksi onnellinen loppu
Rhodesiankoirien olkanivelen osteokondroosi
Koiran olkanivelen osteokondroosi ja sen hoito COPLA Scaffold rustonkorjausistutteella
