Topin operaatiosta on kohta vuosi. Kuntoutus ja toipuminen sujuivat suorastaan loistavasti, vaikka välillä oli pipo tiukalla omistajalla. Videolla näkyvien peltojen jokainen korsi tuli kyllä tutuksi, kun niillä käveltiin kilometritolkulla.
Syksykin meni hyvin ja Topi pääsi hiljalleen palaamaan normaaliin liikuntaan. Lisääntynyt liikunta ei aiheuttanut mitään oireita. Tammikuussa huomasin ensimmäisen kerran jäykkyyttä Topin liikeradoissa. Rally-treeneissä ei kääntyminen vasemmalle onnistunut kovin ketterästi, ja notkeudessa oli selkeä puoliero. Tässä kohtaa syytin vielä sujuvasti liukkaita kelejä, ja jumppailtiin kotona notkeutta kuntoon.
Helmikuussa pojilla oli astetta rankempi mettälenkki ja seuraavana aamuna Topi olikin sitten kolmijalkainen. Vasen etujalka oli huomattavan kipeä. Saatujen ohjeiden mukaan laitetiin Topi lepoon ja kipulääkkeelle ja vaiva helpottikin. Parin viikon päästä kirmattiin taas entiseen malliin. Samoihin aikoihin alkoi ruokahalu huononemaan, ja Topi alkoi laihtumaan. Olen pitänyt sen hoikkana muutenkin, joten pienikin painonpudotus näkyy tosi selvästi. Varsinaista ontumaa ei enää esiintynyt, mutta kevään korvalla Topi muuttui tosi vaisuksi. Ruokahalu oli huono, ja koira apea. Huomasin sen käyvän mieluusti maaten hyvin nopeasti sellaisissa tilanteissa, missä se on ennen häärännyt mukana. Kun Topi ei enää tullut tervehtimään sohvalta minun saapuessani huoneeseen totesin, että nyt on kyllä jotain pielessä. Kipulääkekokeilu osoitti Topilla olevan selkeästi kipuja, joten ei muuta kuin varaamaan aikaa jälleen tohtorille.